4.5.2018

Vaatekaapin uutuus ja ihastus

Nahkatakki. Muistan, kuinka teiniaikoina en edes harkinnut nahkatakin ostoa. Se oli meidän koulun coolimpien juttu, kun itse lähinnä pukeuduin säkkeihin ja hameisiin. Kuitenkin nyt olen jonkun aikaa haaveillut nahkatakista, varsinkin kun on jonkun verran tullut moottoripöyräilyä harrastettua. Siihen tavallaan kuuluu sellainen cool, pahiksen maine. Seksikkäitä naisia seksikkäissä nahka-asuissa. Todellisuus on aivan toinen. Lähtiessä moottoripyörän selkään, pitää pukea ihan helvetisti varusteita. Ja saatuasi housut ja kengät jalkaan, on jo ihan hiessä. Sekä sellainen seksikäs hiusten heilautus riisuessaan kypärää ei tule kuuloonkaan. Kun otan kypärän pois päästä, näytän lähinnä mustalta kananmunalta, kiitos kypärähupun.


Mutta takaisin nahkatakin pariin. Olen siis ajatellut sellaisen hankkimista jo hetken ja noin kuukausi sitten Turun reissulla pyöriessäni, sellainen löytyi H&M:lltä, kohtuu edullisesti. Tekonahkaahan takki on, koska en aitoa nahkaa päälleni pistä. Takki on hieman reilun kokoinen, ihan vain siksi, että saan sen alle mahtumaan villapaidan. Takissa on ohut vuori, sen kanssa pärjää hyvin kesäiltaisin ja nytkin kevätiltaisin pärjää, kun sen alle sen villapaidan saa ängettyä. Odotan innolla sitä, että pääsen kuluttamaan nahkatakkiani vielä enemmän, kesäiltojen lähestyessä.
Nahkatakki muistuttaa minua myös Cry-Baby -elokuvasta, jonka suuri fani olen. Ehkäpä sekin ajoi minut ostamaan nahkatakin! Olen aina rakastanut kyseistä 50-luvun "ravis" meininkiä. Jossain vaiheessa ompelin itselleni jatkuvalla syötöllä kellohameita ja haaveilin tötterötukasta.

Voi pojat! Nyt kun viimein on se kunnon nahkarotsi, tarvitsen sen moottoripyörän. Vain sellainen vaatimaton investointikohde. Cool-level nousee aina hieman, kun saan nahkatakin niskaani. En ole katunut ostoa hetkeäkään ja takki on nykyään päällä jatkuvalla syötöllä. Eihän tässä voi olla kuin tyytyväinen. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti