11.4.2018

Pärjäämisen jalo taito

Jostain syystä olen saanut "maineen" tuttujeni seurassa, että "kyllä se Ronja pärjää". Kun erosin poikakaveristani joskus aikoja sitten, hän sanoi että "Meinasin kysyä pärjäätkö, mut kyl sä pärjäät". Hyvä ystäväni puolestaan totesi viime viikonloppuna että "susta ei koskaan tarvi kantaa silleen huolta, koska pärjäät kyllä". Lisäksi omat vanhempani ovat todenneet, että pärjään kyllä. Ja se on ihan totta.

Vaikka viihdyn paremmin kuin hyvin ihmisten seurassa, viihdyn myös yksin. Harvoin koen esimerkiksi tylsiä hetkiä. Olen perheen vanhin lapsi, joten olen poikkeuksetta leikkinyt lapsena yksin, kunnes viisi vuotta nuorempi veljeni syntyi. Se ei koskaan ole ollut ongelma, olen viihtynyt esimerkiksi kirjojen parissa sekä juossut metsässä. Tekemistä kyllä on löytynyt! Sitä on kasvanut tällaiseen "no tämä on nyt tilanne ja sen mukaan mennään" -asenteeseen. Yritän olla valittamatta turhasta, mutta jos hermo menee niin sitten valitan. Ruma tapa! Usein huitaisenkin kädellä ja sanon että "kyllä mä pärjään". Kun siihen on vain oppinut!


Enkä usko, että se on ollenkaan huono asia, päinvastoin. En uskoisi olevani tässä ja nyt, jos en pärjäisi elämässä. Olen muuttanut tuosta vain, hakenut töitä ja tehnyt töitä, ollut mukana vähän siinä ja tässä harrastusjutuissa. Uskallan ja haluan tehdä, vaikka en tiedä selviänkö. Sitä kuitenkin haluaa kokeilla, että pärjääkö. Joskus sitä ei pärjää ja on ok luovuttaa, kunhan ei tee sitä liian helpolla.

On tietenkin paikkoja ja hetkiä, jolloin ei vain ole pakko pärjätä. Voi pyytää ja hakea apua, jos siltä tuntuu. Se onkin joskus kova paikka, tällaisena "pärjääjänä" kysyä apua. Harvoin puhun, miltä tuntuu koska "kyllä mä pärjään" pyörii mielessä. Se helpottaa aina kun puhuu. Ja jos ei pysty puhumaan ja siltä tuntuu niin itkeminen auttaa. Ainakin minulla (onnekseni voin kuitenkin sanoa, että en ole itkenyt pitkään aikaan sitä, että jokin murhe painaa mieltä liikaa). Koskaan ei ole pakko olla yksin, kyllä joku kuuntelee! Ainakin itselleni on osunut näitä ihmisiä elämääni ja olenkin niistä iloinen. Että vaikka viihdyn yksin ja tarvitsenkin välillä yksinoloa, tiedän etten ole yksinäinen. Yksinolo on eri, kuin yksinäisyys.

Että tässä sitä mennään, pärjäillään. Yritän aina parhaani, oli kyseessä koulutehtävä, työt tai muu vastaava, ainakin pärjään vaikken olisi paras tai saisi täysiä pisteitä. Kiperissä paikoissa purraan hampaat yhteen, koska kyllä sen hetken aina kestää, kun tietää että se on joskus ohi. Ja yleensä sen jälkeen on todella loistava fiilis! Sitä pärjättiin taas.  Minulle pärjääminen on vain yksi asia muiden joukossa, itsestäänselvyys. 

Kun olen käyttänyt sanaa "pärjääminen" tarpeeksi monta kertaa, sekoitan sen nyt sanaan "päre". 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti