21.3.2018

Tyttö, joka ei pysynyt paikallaan

Vaikka pääni tipahtaisi pois paikaltaan, en pystyisi pysähtymään. Todennäköisesti keräisin pääni mukaan ja jatkaisin matkaa. Koska pieni juttu, siitähän selvitään.

En ole tiedä milloin minuun on oikein iskenyt tällainen "pitää saada jotain aikaan" -puhti. Pysähtyminen ei vain yksinkertaisesti tule kyseeseen! Ainoastaan silloin, jos olen tehnyt töitä sen eteen, että niin sanotusti saan pysähtyä. Eli olen ollut töissä, käynyt salilla ja mitä kaikkea muuta. Monesti töidenkin jälkeen alan siivoamaan kotona, koska haluan asua siististi, mikä nyt ei aina ihan toteudu, köh. Illalla annan itselleni luvan istua sohvalle ja katsoa jakson, ehkä kaksi, Black Sails -sarjaa (joka on muuten tolkuttoman hyvä! Hellun kanssa todellisessa koukussa). Samalla yleensä neulon villasukkaa, tällä hetkellä työn alla isälle tulevat villasukat. 

Pysähtyminen ja paikallaan oleminen on minulle jostain syystä tavattoman vaikeaa. En osaa antaa itselleni lupaa "vain olla". Jotain on tehtävä, oli olo mikä tahansa. Kuuntelen kyllä kroppaani, mutta ei sitä aina haluaisi kun mieli menee jo toisessa ulottuvuudessa. Haluaisin oppia rauhoittumaan ja olenkin miettinyt esimerkiksi joogan aloitusta. Lisäksi on olemassa esimerkiksi meditointisovelluksia, joista voisi myös olla apua? Mielenkiinnosta ainakin haluaisin kokeilla. joko tämmöistä tai jooga-appia. Joogaan ja meditointiin liityen, haluaisin myös taipuisammaksi. Venyttelyä siis, venyttelyn perään. 

En koe kuitenkaan olevani hätiköivä persoona, taikka että olisin (ainakaan kovin, tarkistakaa hellulta) hutiloiva ihminen. Haluan vain mennä ja mennä, jotenkin koen pienenkin "vain olemisen" laiskuutena. Tämä on väärä ajattelu tapa! Jos nyt illalla istut sen kaksi tuntia sohvalla, kun olet sen kahdeksan tuntia juossut töissä niin mistähän kohden olisit laiska? Laiskuus on aivan omanlaisensa termi/olemus. 
Jos ulkona on hyvä ilma, on vain pakko mennä ulos. Jos on aikaa tehdä esimerkiksi ne viime viikon pyykit, ne tehdään heti kun on aikaa! Tämmöisä pinttymiä on, veikkaan sen johtuvan kodissani saaneesta kasvatuksesta. Eihän se huono ole, mutta onhan se hyvä välillä pysähtyä. Keho ja mieli tarvii energiaa joka syntyy levossa. Tuli kuolee, ellei ole polttoainetta.

Asia, joka saa minut pakostakin pysähtymään, on sairastuminen. Ehdin jo hieman tyytyväisenä myhäillä, että viimeksi olen ollut kipeänä yli vuosi sitten. No, tänään loppui nauru lyhyeen kun pärskin kuin viimeistä päivää sekä ääni oli kuin olisin juonut pelkkää viskiä viikon ajan. Ilmeisesti kehoni sairastuu aina, kun on lomaa tiedossa. Nyt minulla on kaksi päivää vapaata töistä ja PAM! Räkä lentää. Ei ollut apua, vaikka kuinka puuta koputtelin! Toisaalta, tunnolliset työntekijät sairastaa lomalla. Ehkäpä nyt siis on hyvä aika vain olla.  Teetä, hunajaa, inkivääriä ja villasukkia tiedossa seuraavat päivät.



ps. Uusi puhelin, uudet laadut kuvissa! And I love it! 
pps. Typerää katsella kahta samaa kuvaa peräkanaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti