29.3.2018

Pikkukaupungin romantiikkaa

Muuttaessani Uuteenkaupunkiin, poikaystäväni monesti vitsaili siitä, että nyt kaupunkilaistyttö muuttaa "maalle". Pyöräyttelin lähinnä silmiäini, en minä ollut mikään kaupunkilaistyttö! Toisaalta, olin asunut viimeiset vuoteni kaupungissa ja kyllä minä siellä viihdyin. Olin jo tottunut cityelämään, olin kuitenkin asustanut siellä jo kolmisen vuotta. Mutta eihän tämä tarkoita sitä, ettenkö "maalla" osaisi asua!


Olin 5-vuotias kun muutettiin Oulusta maalle. Olen siis asunut suurimman osan elämästäni paikassa, jossa ei ole muuta kuin kyläkoulu sekä kun muutimme, oli myös huoltoasema. Jossain vaiheessa toiminta kuitenkin loppui. Lapsuuttani ja nuoruuttani olen siis totisesti viettänyt maalla, tosin ison tien varressa josta oli helppo päästä paikasta toiseen. Eli ei tässä nyt aivan missään korvessa ole kasvettu (vaikka ryövärintyttömäinen ulkonäkö saattaa välillä hämätä).

Nuorempana tietenkin, kun teini-ikä ja kapinaikä oli päällä, halusin muuttaa Ouluun. Olen varmasti yksi monien joukossa, joka nuorena tahtoo pois sieltä ahdistavasta kotikylästä, jolla ei ole mitään annettavaa enää ja kaikki on vaan "tylsää" tai "paskaa". Tietenkin muutto mielessä eteenpäin, isommat piirit ja sitä rataa, lisäksi en ollut koskaan kovin läheinen yläasteaikaisten ystävieni kanssa. Mitä nyt oltiin kavereita kun ei ollut muitakaan tyyppejä seurana. Eli paikkakunnalta pois pääsy oli mielessä jo peruskoulun lopulla, kun hain ammattikouluun. Isäni kuitenkaan ei päästänyt muutamaan. 
17-vuotiaana pääsin (viimein) muutamaan. Äitini kanssa sellaiseen sopivaan kaksioon ja sitten myöhemmin samaisessa asunnossa kämppäkaverin kanssa ja sen jälkeen oma pieni yksiö. Se yksiö oli kyllä ihanin asunto, mitä minulla on tähän mennessä ollut. Paljon hyviä muistoja, miljöö sekä sijainti olivat täysi kymppi! Sen asunnon olisin muuton mukana halunnut ottaa.



Uusikaupunki on siis kotiseutuuni verrattuna iso paikka. On monta kauppaa, on Hesburger ja jopa Subway! Kuitenkin yksi iso syy, miksi Uuteenkaupunkiin muuttaminen oli helppoa, oli juurikin kaupungin pienuus. Kaikki tuntee kaikki ja kaikki ovat sukua kaikille, ainakin viimeisten havaintojeni perusteella. Uudessakaupungissa miljöö on myös, mikä edelleen jaksaa ihastuttaa. Puutaloja tuntuu aina vain löytyvän kulman takaa lisää ja napsinkin nopeasti kuvat, ennen kuin talon asukas huomaa. 
Kaupungissa on historiaa, millaista ei esimerkiksi Oulussa näe, kuten sen täällä näkee. Kävelet vain keskustan halki ja tuntuu, kuin kävelisit halki ajan. Oulun keskusta on ruma, näin ovat jopa arkkitehdit todenneet. Uudenkaupungin keskustan alue siis viehättää silmääni, varsinkin kuuluisan "Paskalahden" ympäristö. Makasiinit seisoskelevat tyytyväisenä sen rannassa, odottaen kesää. Vaikka Uusikaupunki onkin kesäkaupunki, olen selvinnyt hyvin talvestakin. Olenhan kuitenkin tottunut siihen tuolla pohojosessa. Odotankin kesää puhkuvalla innolla! Työn sekä lämpötilojen suhteen. Vaikka useita vierailuita olenkin tehnyt kesänkin aikana Uuteenkaupunkiin, nyt koen sen ensimmäistä kertaa asukkaan roolissa. 

Pienen paikkakunnan etu myös on juurikin tämä "kaikki tuntee kaikki". Jos tarvitset apua ja tiedät henkilön joka voisi auttaa, sen kun vain soittaa. Ja jos tämä henkilö ei osaa auttaa, hän tietää jonkun joka voi auttaa. Auttajahenkeä ihmisistä usein löytyy, varsinkin kun apua pyytää joku tutuntuttu.

Yksi suurempia rakkauksia elämässäni on meri ja siitä ei voi saada tarpeekseen saaristolaiskaupungissa. Olen asunut koko ikäni meren äärellä, joten en voisi kuvitella asuvani sisämaassa! Tämä voi tuntua hassulta, eihän se meri ole kuin H2O:ta ja suolaa? Mutta meri on itselleni rauhoittava elementti, on aina ollut. Ihan sama millainen olotila minulla on, merelle voi aina mennä. Taikka merenrantaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti