31.1.2018

Helmikuu, hyväile ja helli

Tammikuu taputellaan pakettiin nätisti tänään. Se on monelle ollut tiukkaa ja kurinalaista, on tipatonta ja herkotonta. Lähinnä kaikkea vähennetään, nyt voidaan siis höllätä?


Helmikuu on minulle yhtä odotusta, koska synttärini ovat maaliskuussa. Olen puhunut koko tammikuun ajan, että pian ovat minun synttärini. Vuoden ainut päivä, jolloin saan luvan kanssa juhlia itseäni ja muut (toivottavasti) juhlivat kanssani! 
Helmikuu on talven viimeinen kuukausi, joten valoa alkaa olemaan enemmän ja enemmän. Tämän myötä ihmismieli myös kokee valaistumisen. Talven pimeys ja kylmyys jää taakse. Karhu on kääntänyt kylkensä jo 19. päivä tammikuuta, talven selkä on taittunut.

Helmikuu on jo sanana kovin hellä ja kaunis, helmi tuo mieleen keveyden ja valkeuden. Sitä odotan helmikuulta. Tammikuu on ollut muutosta, toivon helmikuun olevan kevyt ja vievän mukanaan leppoisasti. Aion tulevana kuukautena iskostaa mieleeni ajatuksen siitä, että lopetan turhan valittamisen. Vaikka olen postiivinen ihminen, huomaan valittavani usein. Ja usein myös aivan turhasta! Tämän haluan kitkeä itsestäni pois ja helmikuun aikana aionkin lopettaa turhan vaahtoamisen. Se ei tee kenellekään hyvää, varsinkaan ihmiselle jotka minua joutuvat kuuntelemaan. 

Helmikuussa me juhlimme näyttävästi laskiaista. Hemmotellaan itsemme piloille laskiaispullilla, joihin väliin muuten laitetaan hilloa ja kermavaahtoa! Mantelit kauas minun pullista. Taivaannaulan nettisivuilta voi lukea mm. kuinka laskiaisen aika määrittelee tulevan kesän taikka koko vuoden onnen. Hauska fakta muuten; laskiainen on naisten pyhä. 

Helmikuussa valmistaudumme siis tulevaan kesään, joka on vielä kaukana mutta niin lähellä. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti