7.11.2017

Puikot sauhuten sukkaa kutimelle

Mikäpä sopisi syksyyn paremmin kuin neulominen. Kynttilät, neulominen, teekuppi ja hyvä sarja. Siitä on täydellinen syysilta tehty. Ja tietenkin hellu viereen!


Ensimmäisen kaulahuivini neuloin kun olin 3-luokalla. Kyseinen kaulahuivi oli hyvin kapea aluksi, mutta loppuun leveni niin paljon, että puikotkin piti vaihtaa. Sinnikkäästi kuitenkin tein loppuun ja no, ei se koskaan käyttöön päätynyt. 

Tästä asti olen opetellut neulomaan, milloin olen yrittänyt pipoa, lapasia ja kaikkea siltä väliltä. En ole ehkä aina noudattanut ohjetta tai olen oman pääni mukaan yrittänyt saada jotain aikaan. Aina ei siis ole onnistuttu, mutta joskus olen saanut jotain kasaan! 

Tänä vuonna sain valmiiksi ensimmäisen villasukkani! Purin sukan kolmesti, kerran aloitin alusta ja purin taas kahdesti. Mutta kun löysyin videon, kuinka sukka tehdään, asia helpottui heti! Ohjeet ovat tavattoman typeriä. Neuvotaan todella hankalasti ja jotenkin helpompi vain on, kun joku näyttää. Niinpä sain oman (hieman muhkuraisen) villasukkani valmiiksi ja aloitin tekemään parikin, mutta sitten kiinnostuin neulomaan jotain muuta. Vielä menee aikaa, että olen Laila-mummuni tasolla, joka vielä eläessään neuloi ainakin 50 sukkaparia vuodessa! Aina kun meni käymään, sai kahdet villasukat mukaan. 


Olen siirtynyt joululahjojen neulomisen kimppuun ja saa nyt nähdä mitä tulee. Vielä ainakin on hyvin aikaa suunnitella ja tehdä. Ja jaksankin tehdä! Vietän viikonloppuiltoja kutimeni kera sekä katson Netflixiä. Olen saanut kyvyn tehdä samaan aikaan, kun katson televisiota. Tätäkin treenattu! 

Pelkään kuitenkin käyvän niin, että menetän hermoni ja ostan kaikille joululahjaksi suklaata. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti