17.10.2017

Syksyn rakkaus, raikkaus

Olen aina ajatellut, että olen enemmän kevään ihmisiä. Luonto herää ja kevät on kasvun aikaa. Lisäksi olen itse keväänlapsi, juhlin syntymäpäivääni maaliskuussa. Valo lisääntyy, sekä lämpö. Mutta kuitenkin taidan hieman rakastaa syksyä. Se värien loisto ympärillä, kirpakat aamut. Lisäksi näin eräänä iltana revontulia! Ne läpäisivät koko taivaankannen, täysin kirkkaana ja vihreänä. Harvoin olen pohjoisessa niitä nähnyt ja heti kun muutan etelään niin näen ennen kunnon pakkaskelejä! Lisäksi täällä Uudessakaupungissa on se, että vanhat puutalot luovat upean miljöön kaikelle syksyiselle, katuja reunustaa lehmukset, vaahterat ja tammet. Upeaa. 

Täsähä mennee pohojosen tyttö iha hilijaseksi!

Syksyssä parasta on tietenkin pimenevät illat, jolloin alkaa kynttilöiden suurkuluttaminen. Niiden valo ja tunnelma on jotain aivan toista, mitä sähkövalon (lisäksi säästää sähköä). Villasukkia, vilttejä ja teetä. Tavallaan syksy herättää sisäisen romantikkoni, koska kylmällä tarvii lämpöö. Enkä usko, että olen yksin asiani kanssa? Sitä nauttii jopa vesisateesta, vaikkakin aurinkoiset syyspäivät ovat ihania piristyksiä.

Kuvan kukat kuvastavat syksyn luonnon nukahtamista, eikä lainkaan huonoja viherpeukalotaitojani.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti