28.9.2017

Minä sydän kuntoilu

Pieni pohjustus.

Ei olisi ikinä uskonut, sanotaanko että 3-5 vuotta sitten, että julistaisin ilosanomaa kuntoilun puolesta. Tai kirjoittaisin siitä ihan intona ja pinkeänä. Muistan, kuinka nuorempana jopa koiran (rip Puntti♡) käyttäminen kävelyllä tuntui inhottavalta. Liikkumista ulkona, hyi. Yläasteen aikoihin vihasin liikuntaa yli kaiken, kiitos liikuntatuntien. Koin alemmuuskomplekseja kun meidän luokan muut tytöt olivat urheilullisia ja pieniä, kun itse olin tälle täysi vastakohta. Enkä varmasti ole ainoa, jolle on jäänyt kammo liikuntaan koulun liikuntatuntien vuoksi. Johtuuko se kilpailun asetelmasta, jota kohtasi aika-ajoin vai mikä niissä on niin inhoittavaa? Amiksen aikoina join päivittäin kokista, söin hyvin huonosti ja en kuntoillut. En edes harkinnut, kunnes olin amiksen viimeisellä luokalla. Aloin käymään lenkillä, ihan vain kerran, kaksi, viikkoon. Lisäsin lenkkeilyä kunnes eräs syksy, taisi olla syksy 2015, juoksin 10km putkeen. Soitin juoksun jälkeen isälleni ja itkin, että perkele mää tein sen!

Nyt käyn salilla max. 4 kertaa min. 2 kertaa viikossa. Yritän tasapainoittaa erilaisten kehonosien treenausta sekä sisällytän myös cardio-treenauksia "ohjelmaani". Lähinnä en pidä sen tarkempaa lukua siitä eikä minulla ole tarkkaa ohjelmaa. Kunhan tiedän suunnilleen, mitä tänään on vuorossa. Jos vihaan jotain kuntosaliliikettä, en tee sitä vaan teen jonkun, joka tuntuu mukavemalta. En kiduta itseäni esimerkiksi ruokavaliolla tai muilla oikeasti hulluilla jutuilla, joka vie kuntoilusta ilon ja kallistaa sitä sairaanoloiseen suuntaan.

Liikun siksi, että haluan voida hyvin.

Kun puhutaan siitä maagisesta liikunnan jälkeisestä hyvänolontunteesta, voin allekirjoittaa sen täysin. Keho tärisee ja paikat jumissa ja sattuu kävellä. Mutta ei hitto, sitä tietää että on tehnyt jotain. Ja kun suihkussa on palautumassa treenin jälkeen, tuntuu että sitä vain hyrisee tyytyväisenä. Se, että keho voi hyvin, vaikuttaa möys henkiseen hyvinvointiin. Olen huomannut, että liikunta auttaa minua hyvinkin paljon voimaan henkisesti hyvin. Kun vituttaa, liikun. Kun surettaa, liikun. Liikunta tuo hyvää oloa koko ihmiseen.

Uskon myös, että liikunta ehkäisee sairauksilta. En ole perehtynyt tähän aiheeseen faktapohjalta, mutta kyllähän yleinen käsitys on, että säännöllinen liikkuminen vahvistaa vastustuskykyä. Lisäksi mammani on esimerkiksi sairastanut rintasyövän, joten yritän kuntoilullani ehkäistä sitä, että kyseinen ikävä asia ei sattuisi kohdalleni. Voi olla ihan liipalaapaa, mutta yrittänytttä ei laiteta.

Liikun siksi, että haluan näyttää hyvältä.

Fakta, jota ei voi kiertää. Haluan saada kehoni kiintäksi, koska tiedän, että pystyn siihen. En lannistu, ettei tuloksia tule hetkessä, nykyisenkin kehon eteen olen tehnyt töitä. Parasta on, kun tuntee ja näkee kehityksen. Hitain liikkein ja askelin, mitään unelmaa ei minulla ole vartaloni suhteen, mutta tiedän mitä haluan. Ja kukaan muu sitä ei tee minulle kuin minä itse. Nyt ei pidä käsittää, ettenkö viihtyisi kehossani! Asia ei ole niin. Viihdyn ja olen tyytyväinen kehooni. Voin muokata sitä tekemällä töitä sen eteen, joten miksi ei? Rakastan sitä, että saa kehittyä. 

Päätän tämän tähän ja jatkan joskus toisten, nytkin asiaa on niin paljon, että onnea jos jaksoit lukea kaiken.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti