14.9.2017

Miksi toiselle puolelle Suomea?

Hullu nainen! Viikossa hommasin itseni työpaikan ja asunnon. Toiselta puolelta Suomea. Ei helvetti.

Sanotaanko, että ajatus muuttamisesta oli ollut mielessä jo keväästä. Että haluan siirtää elämääni etelämmäs, Turku, Tampere jne. (Helsinki kävi mielessä, mutta en kuitenkaan pidä suurkaupungin menosta). Hain kouluun Turkuun, mutta paikkaa ei tullut. Katselin työpaikkoja Turusta ja Uudestakaupungista. Ja edelleen, miten joku rannikolla oleva pieni pikkuinen takapajula voi tämmöistä kaupunkiflikkaa kiinnostaa? Yksi sana: hellu. Mies. Poikaystävä. Nyt kuulen mammani syyttävät sanat korvissani; "Älä lähde miehen perässä". Mama, tiedän, tiedän. Olet sattumoisin tehnyt saman. Mutta hei, jos en viihdy, aina pääsee pois.

Suhteestani kyseiseen helluun voin sen verran sanoa, että muutto on vain vahvistanut ja parantanut sitä. Yhteinen arki on ottanut muotoa ja ihastun enemmän ja enemmän helluuni. Mutkia ja mäkiä on ollut suhteessa, mutta eikö meillä kaikilla? Tässä me nyt elelemme.

Ja takaisin siihen, että katselin työpaikkoja. Sattumalta huomasin erään ravintolan hakevan tarjoilijaa, ravintolan joka sijaitsee Uudessakaupungissa. Laitoin hakemuksen ja seuraavana päivänä tuli kutsu haastatteluun. Hm. No, kävin reissun Saksassa ja tulin suoraan haastatteluun.

Fun fact: hain väärällä hakemuksella. Kuinka noloa?

Haastattelu oli tiistaina ja pääsin työskentelemään jo lauantaina, what!?

Että en tiedä, miten tässä näin kävi. Tuntuu, että olisin pyörinyt alas mäkeä ja yhtäkkiä tupsahtanut aivan toiseen paikkaan. Puf! Lisäksi, vaikka täällä on huono asuntotilanne, sain kuin kohtalon lyömänä, asunnon. Tämmöinen sopiva yksiö keskustassa. Siis mitä, ei voi olla enää sattumaa?

Elokuusta alkaen olen totutellut asumaan saaristokaupungissa, uudessa kodissa, uudessa työssä ja Uudessakaupungissa. Ei valittamista. Nautin tämän kaupungin pienuudesta ja historiallisuudesta sekä työstäni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti