6.2.2018

Kun kirjettä Tylypahkaan ei tullutkaan


Pienestä pitäen olen lukenut paljon kirjoja ja lukeminen on ollut aina kovin tärkeä harrastus. Olen aina viehättynyt saduista, toivonut aina olevani erityinen tai valittu, aivan kuten kirjoissa mitä olen lukenut. Aina on erityisen kohtalon saanut päähahmo, joka lähtee toteuttamaan tehtäväänsä tai pelastamaan maailmaa. Kun tavanomaisesta tuleekin erityinen.  
Paras esimerkki on varmasti Harry Potter. Uskon, etten ole ainoa, joka on odottanut että pöllö tulisi tuomaan kirjettä Tylypahkaan tai se kolahtaisi kirjelaatikkoon. Kuvitellut, mikä olisikaan se oma tupa. Tietenkin Rohkelikko, lapsena kun eniten pidin Hermionesta. Sitä kietoutuu aivan täysin sadun maailmaan kun lukee kirjoja tai katselee elokuvia. Koskaan ei kuitenkaan tätä kirjettä kuulunut, joten olen hyväksynyt kohtaloni, taidan ollakin jästi. 
Taikka pienempänä juoksentelin ympäri metsiä ja uskoin olevani haltia, keiju tai ties mikä menninkäinen. Sadut kun aina ovat kiehtoneet. Yksi suurin syy varmasti on se, että olen saanut nimeni satuhahmon mukaan. Olen kiljunut kurkku suorana haltioita tulemaan esiin ja viemään mukanaan. Kuulostaa siis hyvin normaalilta lapsuudelta? En ole ainut, joka on uskonut olevansa erityinen ja vain odottanut kohtalon tulemista kohdalle. 

Lapsena nämä kaikki ovat olleet leikkiä, on kuviteltu olevan kaikkea maan ja avaruuden väliltä, galaksien toiselle puolelle. Sitä on odottanut ja uskonut, kunnes lapsuuden leikit loppuu ja haaveet vaihtuu. Sitä ei enää usko olevansa erityinen tai sen enempää ajattele enää asiaa. Erityisen kohtalon kohdalle osumisen sijaan alat haaveilemaan esimerkiksi lääkärinammatista, laulajan urasta. Ylipäätään, ihminen jatkaa kuvitteluaan ja haaveiluaan, kohteet vain muuttuu. 

Kun kirjettä ei tullutkaan, on ymmärrettävä että ei kukaan tule kertomaan sinun olevan erityinen, ellet itse tee asian eteen jotain. Asiat, joita haluat tehdä, ei tule valmiissa paketissa ovelle ja PAM sinulla on työ, elämä, poikaystävä ja kaikki mahdollinen mitä voit elämässä toivoa. Tämän ajatuksen pohjalta olen lähtenyt tekemään asioita, esimerkiksi hakeuduin harjoitteluun paikalliseen mainostoimistoon ja sain paikan. Pienin askelin kohden sitä erityistä haavetta, jolloin sinusta tulee erityinen, sinun silmissäsi. Minä itse olen käärinyt hihani ja alkanut työskentelemään kohden omia haaveitani. 

Koska kukaan ei tule ovelleni taikasauvan kanssa kertoen että "Ronja sinä olet noita!". Suomeksi sanottuna, mitään sinulle ei tuoda valmiina.  Oman kohtalon käsiin ottaminen ja sen muokkaaminen. Työskentele itse omien haaveidesi eteen. Kuten itse ilmeisesti työskentelen kuvassa, haaveilen  varmaakin vieläkin pidemmistä hiuksista.

31.1.2018

Helmikuu, hyväile ja helli

Tammikuu taputellaan pakettiin nätisti tänään. Se on monelle ollut tiukkaa ja kurinalaista, on tipatonta ja herkotonta. Lähinnä kaikkea vähennetään, nyt voidaan siis höllätä?


Helmikuu on minulle yhtä odotusta, koska synttärini ovat maaliskuussa. Olen puhunut koko tammikuun ajan, että pian ovat minun synttärini. Vuoden ainut päivä, jolloin saan luvan kanssa juhlia itseäni ja muut (toivottavasti) juhlivat kanssani! 
Helmikuu on talven viimeinen kuukausi, joten valoa alkaa olemaan enemmän ja enemmän. Tämän myötä ihmismieli myös kokee valaistumisen. Talven pimeys ja kylmyys jää taakse. Karhu on kääntänyt kylkensä jo 19. päivä tammikuuta, talven selkä on taittunut.

Helmikuu on jo sanana kovin hellä ja kaunis, helmi tuo mieleen keveyden ja valkeuden. Sitä odotan helmikuulta. Tammikuu on ollut muutosta, toivon helmikuun olevan kevyt ja vievän mukanaan leppoisasti. Aion tulevana kuukautena iskostaa mieleeni ajatuksen siitä, että lopetan turhan valittamisen. Vaikka olen postiivinen ihminen, huomaan valittavani usein. Ja usein myös aivan turhasta! Tämän haluan kitkeä itsestäni pois ja helmikuun aikana aionkin lopettaa turhan vaahtoamisen. Se ei tee kenellekään hyvää, varsinkaan ihmiselle jotka minua joutuvat kuuntelemaan. 

Helmikuussa me juhlimme näyttävästi laskiaista. Hemmotellaan itsemme piloille laskiaispullilla, joihin väliin muuten laitetaan hilloa ja kermavaahtoa! Mantelit kauas minun pullista. Taivaannaulan nettisivuilta voi lukea mm. kuinka laskiaisen aika määrittelee tulevan kesän taikka koko vuoden onnen. Hauska fakta muuten; laskiainen on naisten pyhä. 

Helmikuussa valmistaudumme siis tulevaan kesään, joka on vielä kaukana mutta niin lähellä. 



28.1.2018

Hikeä vuodattaen kohden tavoitteita

Naureskelin vielä noin pari vuotta sitten ystävälleni hänen kuntosaliharrastusta. Sanoin, etten voisi ikinä itse kuvitella käyväni kuntosalilla säännöllisesti tai muutenkaan harrastavani kyseistä liikuntamuotoa. Niihin aikoihin aloin käymään lenkillä, hieman epäsäännöllisesti ja sen kummempia tavoittelematta.
Jäin vakavasti koukkuun siihen touhuun. Kävin edelleen hyvin epäsäännöllisesti ja silloin kun huvitti. Kuitenkin aloin nauttimaan ja nauttimaan enemmän koko touhusta. Asetin tavotteita. 3km putkeen, 5km putkeen. Joskus olin tätäkin liikuntamuotoa halveksinut, koska "kuka nyt jaksaa tyhjän perässä juosta?". Eräänä syksyisenä iltana juoksin sellaisen 10km putkeen ja soitin juoksun jälkeen isälleni itkua tuhertaen. Hitto olin tehnyt sen! Tuntui todella hurjalta. Olin päässyt tavoitteeseen, jonka olin mielessäni asettanut.

Ehkä tuolloin hiipi ajatukset siihen, että jos alkaisin käymäänkin kuntosalilla. Kiitos sosiaalisen median, uskon että sillä oli hieman vaikutusta ja motivaatiota sen suhteen, että tilasin itselleni oululaiseen Liikku-nimiseen kuntosaliin jäsenkortin. Aloin käymään kahdesti viikossa, kolmesti, milloin huvittaa ja siltä tuntuu. Oli tuskaista, juoksin juoksumatolla alkulämmittelyksi 20 minuuttia ja tein sarjoja. Muistan, kuinka heikko olin omasta mielestäni. Katsoin videoita liikkeistä, haluisin tehdä liikkeet oikein rikkomatta itseäni. Harjoittelin ja hikoilin. Aloin käymään säännöllisemmin, aloin kirjoittamaan ylös millaista treeniä olisi seuraavaksi. En seurannut puntaria vaan peiliä. Helvetti sentään, tuloksia oli ja tuli! Jälleen alkoi tavoitteiden saavuttaminen. En asettanut tarkempaa aikarajaa, lähinnä ajatus oli "kun joskus saisin tehtyä 30kg maastavedon".

Nyt, kun olen käynyt noin vuosi ja puoli kuntosalilla hieman epäsäännöllisemmin ja säännöllisesti, alkaa näkymään tuloksia. Ja voi että, tänään tehtyäni treenin ja lopettelin juoksumatolla, itku ei ollut kaukana. Ne tavoitteet, joita olin istuttanut pieneen mieleeni, on saavutettu. Olen vahvempi, voin hyvin ja peruskuntoni on hyvä. Tunnen olevani terve ja jaksan. Tämä tunne on uskomaton! Ja kuka sen on saanut aikaan? Minä itse, omalla työllä.

Olotilani nyt on se, että suunta tästä ei ole kuin ylös päin. Mikään ei ole esteenä minun tavoitteilleni ja tiedän pystyväni jos haluan. Se vaatii itsekuria ja treenaamista. Se tuntuu kaukaiselta, ajatukset uusista tavoitteista ja niiden saavuttamisesta. Mutta myös tämä on lajin ihanuus; koskaan et voi olla liian kehittynyt ja niin sanotusti "huipulla". Aina löytyy jotain, mitä lähteä saavuttamaan ja kehittämään.

Kaikkien nesteiden vuodatusten jälkeen, mitä olen kuntosalilla saanut aikaan, voi taputtaa itseään olalle. Tässä ollaan, tästä lähdetään ja vauhdilla.


Vasen: kuva vuoden 2016 syksyltä, oikea kuva 8. tammikuuta, enemmän hymyilyttää nykyään!

23.1.2018

Kasvonaamioiden keisari


Käytän iholleni hyvin vähän mitään erikoisempia ihonhoito tuotteita, koska ihoni on hyvin herkkä. Kiitos atopian. Lähinnä käytän perusvoiteita ja tällä hetkellä joudun käyttämään myös lääkevoiteita lääkärinmääräyksien mukaan. 

Ihoni on käsistä hyvin kuiva, mutta muuten tuntuu olevan kovin normaali. Pitää siis ilmeisesti paikkaansa se kun minulle on sanottu, että kyllä se iho paranee mitä vahnemmaksi tulee. Kasvojeni iho puolestaan on kaikkea. Saan hyvin herkästi näppyjä, pieniä ja inhoittavan näköisiä. En ole tarkkaan selvittänyt mistä ne johtuvat, syitä voi olla monia. Kuitenkin olen löytänyt keinon siihen, että saan niitä edes hieman hillitymmän näköiseksi! 


Tämä tuote on Lush:in Cup O' Coffee -kasvonaamio/kuorinta. Joka näyttää täysin no, kakalta. Rakastan kahvia yli kaiken ja ihastuin tuotteeseen jo sanasta "kahvi". Ensimmäisen kuppini taisin ostaa viime vuoden keväällä ja sen jälkeen olenkin käyttänyt kyseistä tuotetta. Se on on ollut ainoa naamio joka on pysynyt mukana menossa ja toimii iholleni todella hyvin! Näpyt pysyvät poissa, tuote kuorii hyvin hellästi ja tuoksu on tietenkin parasta koska kahvi. Joskus jos en jaksa odottaa sitä 15-20 minuuttia, kuorin  tuotteella vain illalla kasvojen puhdistuksen jälkeen. Toimii paremmin kuin mikään ikinä.
Bonusta vain on, että Lushin tuotteet ovat vegaanisia, käsin tehty eikä ole eläimillä testattu. Täyttä plussaa!

Kun kävin noutamassa paketin kotiini sen avatessani tuli tuttu Lushin tuoksu! Käärepaperi oli värjäytynyt aavistuksen pinkiksi ja paketissa oli myös pientä kimalletta. En usko että tarkoituksella, mutta hymyilytti.
Sain tädiltäni lahjakortin kyseiseen kauppaan ja löysin alelaarista vielä tällaisen suihkujellyn, joka vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta. Koostumus todellakin on hyytelöä. Ja tuoksu on todella raikas, en tiedä raaskinko koskaan käyttää kyseistä tuotetta. Lisäksi paketissa oli pieni yllätyspurkki, ilmeisesti jotain seesamvoidetta? Tuoksui ainakin mielenkiintoiselle. 


Iso kiitos siis tädille, nyt on taas kasvojen iho saanut pelastuksensa!

21.1.2018

Kaamoksen kääntöpiiri

Syksyn aikana tuskailin suurimmissa määrin nykyisen työpaikkani kanssa. Se ei tuntunut oikealta, jokainen päivä samanlaista puuroa. Kello soi tasan kuudelta aamulla, sallin itseni painaa torkutusta kolme kertaa, ennen kuin poikaystäväni herätyskello soi puoli seitsemän aikaan ja nousen ylös. Aamurutiinit ja töihin. Aamukahvi töissä, vaikka saavun jo kahdeksaksi töihin, virkistyn vasta siinä kahdentoista aikaan. Työpäivä on ohi neljältä.


En ymmärtänyt silloin, mikä ihme minulla on. Kaikki, joka ikinen asia ärsyttää ja väsyttää, etenkin töissä, ei niinkään vapaa-ajalla. En jaksanut hymyillä paljoa, en jaksanut keskustella työkavereideni kanssa. Ärsytti, halusin vain äkkiä kotiin ja pois. 

Tajusin sen vasta nyt, kun valon määrä alkaa lisääntymään ja tunnen piristyväni taas. Olin kaamosmasennuksessa, sitä sen täytyi olla. Koska nyt, kun auringon säteet näkyy muutamankin tunnin ajan, tunnen viihtyväni työssäni paljon paremmin, kuin esimerkiksi kuukausi sitten. Elän selkeästi vuoden aikojen mukaan, kun tulee pimeää, myös minä "pimenen".

Olin tallentanut luonnoksiin tekstin nimellä "Kaamoksen taltuttajat" ja kurkkasin sen nopeasti läpi. Voisin edelleenkin julkaista tämän tekstin, joskin valmiiksi kirjoitettuna. Kyseisillä taltuttajilla uskon selvinneeni kaamoksesta, sen aiheuttamasta surkeasta olotilasta. Se ei varmastikaan näkynyt ulospäin, koska tunnetusti tunteista ei puhuta ja sisu vie eteenpäin. Enkä nyt ollut mitenkään voimaton, normaalia väsyneempi vain ja asiat tympäsi enemmän.

Viime viikkoina olenkin piristynyt, valaistunut ja elämä tuntuu taas kivalta. Olen listannut asioita, haaveita, lukenut, tehnyt kivoja asioita ja iloinnut siitä mitä minulla on. Ja tarttunut ajatukseen "no totta kai minä pystyn".




7.12.2017

Ei leluja lapsille

Vaikka olenkin maailman paras isosisko, olen siinä mielessä maailman paskin, etten osta lahjaksi leluja. Olen ostanut lahjaksi pääosin vaatteita tai muuta, jonka tiedän olevan hyödyllisempää kuin lelut. Pieni poikkeus, Legoja olen ostanut! Joulu on muutenkin täynnä ostamista ja kulutusta ja alennuksia ja kaikkea mahdollista. Sekä tiedän, että veljeni (nykyään nuorempi) saa varmasti leluja lahjaksi. Yritän siis olla fiksu ja ostan hieman liian isoja paitoja, jotka menevät muutamankin vuoden, koska kasvuikä. Vanhempi veli on itseasiassa sinnikkäästi pitänyt ostamiani vaatteita, tämä taitaa kertoa siitä, että omistan erittäin hyvän maun vaatteiden suhteen!

Usein reaktiona lapsella on "höh" tai "tylsää" avattuaan lahjapaketin ja sieltä paljastuukin paita. Olen jo tottunut tähän reaktioon eikä se jaksa yllättää. Kuitenkin, ostamani vaatteet ovat nousseet pienemmän veljen suosikeiksi ja ne pysyvätkin päällä! Lelut taas jäävät sen muutaman leikkikerran jälkeen, ainakin omien kokemuksien mukaan. Sitten ne kerääntyvät ja keräävät pölyä. Mielestäni ainoat järkevät "lelut" on Legot, koska niissä on väkertämistä. Lisäksi Legot jotka voi rakentaa uudelleen ja erinlain, ovat paljon mielenkiintoisempia kuin muoviset rekka-autot! 

Yleensäkin lahjojen kanssa haluan antaa ajatusta ja kohdentaa sen kyseiselle henkilölle. Rakastan yli kaiken antaa lahjoja, sekä ostaa niitä. Koen, että enemmän ajatusta on vaatteessa tai jossain muussa lapselle "tylsässä" jutussa, kuin tusinalelussa. Esimerkiksi tänä vuonna olen nuoremmalle veljelleni ostanut kirjan, koska hän on oppinut lukemaan. Kyseessä on kirjasarjan Tatu ja Patu -kirja, koska ne ovat olleet hänen kovassa suosiossa. Lapselle voi lukea kirjaa ja hän voi lukea itse. Puolestaan, jos lapsi ei vielä ole oppinut lukemaan, hänelle voi lukea kirjaa. Ja kun lapsi lukemaan oppii, hän lukee hänelle luettua kirjaa. Nopeasti kyseinen kirja nousee suosikiksi. 

Joten sääntöni pätee tänäkin jouluna: ei leluja lapsille.


4.12.2017

Pitkästä aikaa kameran takana

Olen koulutukseltani media-assistentti, vaikka en ole päivääkään tehnyt kyseisen nimikkeen/alan töitä. Työharjoitteluita on ollut ja muuta vastaavaa, mutta ei mitään niin sanottua "kunnon työtä" ole (vielä!) tullut päivääkään tehtyä. 

Laitoin tuossa marraskuun puolella paikalliseen mainostoimistoon että hei, miten olisi jos tulisin osa-aikaisena harjoittelijana tekemään teille hommia. Ja ihme ja kumma, sain positiivisen vastauksen! Olin hyvin innoissani ja olen edelleen. Nämähän on niitä niin sanotusti oman alan hommia. Teen siis osa-aikaisena, silloin kun vain palkkatöistäni saan vapaata / kun iltaisin jaksan toimistolle tulla. 

Tänään esimerkiksi oli ilta, jolloin tulin käymään toimistolla tekemässä hieman pieniä juttuja, harjoittelemassa uudelleen että mites helvetissä sitä kameraa käytettiin. Saatikka sitten studiokuvaaminen, sitä ei kamalasti ole harrastettu. Kuitenkin sain jotain räpisteltyä! Ja voi pojat miten nautin kameran kanssa leikkimisestä! Treenaamista se vielä vaatii ja haluaisinkin kuvata ja kuvata jatkuvalla syötöllä! Pitää alkaa katselemaan, joko sitä investoisi omaan kameraan.