7.12.2017

Ei leluja lapsille

Vaikka olenkin maailman paras isosisko, olen siinä mielessä maailman paskin, etten osta lahjaksi leluja. Olen ostanut lahjaksi pääosin vaatteita tai muuta, jonka tiedän olevan hyödyllisempää kuin lelut. Pieni poikkeus, Legoja olen ostanut! Joulu on muutenkin täynnä ostamista ja kulutusta ja alennuksia ja kaikkea mahdollista. Sekä tiedän, että veljeni (nykyään nuorempi) saa varmasti leluja lahjaksi. Yritän siis olla fiksu ja ostan hieman liian isoja paitoja, jotka menevät muutamankin vuoden, koska kasvuikä. Vanhempi veli on itseasiassa sinnikkäästi pitänyt ostamiani vaatteita, tämä taitaa kertoa siitä, että omistan erittäin hyvän maun vaatteiden suhteen!

Usein reaktiona lapsella on "höh" tai "tylsää" avattuaan lahjapaketin ja sieltä paljastuukin paita. Olen jo tottunut tähän reaktioon eikä se jaksa yllättää. Kuitenkin, ostamani vaatteet ovat nouseet pienemmän veljen suosikeiksi ja ne pysyvätkin päällä! Lelut taas jäävät sen muutaman leikkikerran jälkeen, ainakin omien kokemuksien mukaan. Sitten ne kerääntyvät ja keräävät pölyä. Mielestäni ainoat järkevät "lelut" on Legot, koska niissä on väkertämistä. Lisäksi Legot jotka voi rakentaa uudelleen ja erinlain, ovat paljon mielenkiintoisempia kuin muoviset rekka-autot! 

Yleensäkkin lahjojen kanssa haluan antaa ajatusta ja kohdentaa sen kyseiselle henkilölle. Rakastan yli kaiken anta lahjoja, sekä ostaa niitä. Koen, että enemmän ajatusta on vaatteessa tai jossain muussa lapselle "tylsässä" jututssa, kuin tusinalelussa. Esimerkiksi tänä vuonna olen nuoremmalle veljelleni ostanut kirjan, koska hän on oppinut lukemaan. Kyseessä on kirjasarjan Tatu ja Patu -kirja, koska ne ovat olleet hänen kovassa suosisossa. Lapselle voi lukea kirjaa ja hän voi lukea itse. Puolestaan, jos lapsi ei vielä ole oppinut lukemaan, hänelle voi lukea kirjaa. Ja kun lapsi lukemaan oppii, hän lukee hänelle luettua kirjaa. Nopeasti kyseinen kirja nousee suosikiksi. 

Joten sääntöni pätee tänäkin jouluna: ei leluja lapsille.


4.12.2017

Pitkästä aikaa kameran takana

Olen koulutukseltani media-assistentti, vaikka en ole päivääkään tehnyt kyseisen nimikkeen/alan töitä. Työharjoitteluita on ollut ja muuta vastaavaa, mutta ei mitään niin sanottua "kunnon työtä" ole (vielä!) tullut päivääkään tehtyä. 

Laitoin tuossa marraskuun puolella paikalliseen mainostoimistoon että hei, miten olisi jos tulisin osa-aikaisena harjoittelijana tekemään teille hommia. Ja ihme ja kumma, sain positiivisen vastauksen! Olin hyvin innoissani ja olen edelleen. Nämähän on niitä niin sanotusti oman alan hommia. Teen siis osa-aikaisena, silloin kun vain palkkatöistäni saan vapaata / kun iltaisin jaksan toimistolle tulla. 

Tänään esimerkiksi oli ilta, jolloin tulin käymään toimistolla tekemässä hieman pieniä juttuja, harjoittelemassa uudelleen että mites helvetissä sitä kameraa käytettiin. Saatikka sitten studiokuvaaminen, sitä ei kamalasti ole harrastettu. Kuitenkin sain jotain räpisteltyä! Ja voi pojat miten nautin kameran kanssa leikkimisestä! Treenaamista se vielä vaatii ja haluaisinkin kuvata ja kuvata jatkuvalla syötöllä! Pitää alkaa katselemaan, joko sitä investoisi omaan kameraan. 




2.12.2017

Alla joulun

Joulukuu vaihtui aivan huomaamatta, heräsin eilen ja satuin aamukahvia juodessani huomaamaan, että oho, se on jo joulukuu. Olen aloitellut jouluvalmistelut jo, miettinyt ja hankkinut joululahjoja. Juonut ensimmäiset glögit ja paistanut ensimmäiset joulutortut. Kaikista hurjinta on, että olen tehnyt joulukortteja! En ole varmaankaan yhtenäkään jouluna lähtettänyt joulukortteja, joten olen hyvin innoissani siitä, että tänä jouluna saan lähettää itse, pienin käsin tehnyt korttini maailmalle. Ne ovat hyvin yksinkertaisai, yksinkertaisella sanomalla. Lisäksi tuntui ihanalta, kun voin kirjoittaa jouluntoivotukset sekä minulta, että poikaystävältäni. 



En ole mikään kamalan hullu jouluihminen. Rakastan enemmän lahjojen antamista, läheisten muistamista kuin esimerkiksi jouluruokailua. En ole kovin jouluruuan ystävä, ainut mitä jouluisin tykkään syödä, on graavilohi ja kinkku. 
Joulusiivous on mielestäni turhaa hössötystä. Pidän siitä ajatuksesta, että jouluna rauhoitutaan läheisten kanssa ja syödään hyvin. Ei ylimääräistä stressiä mistään. Inhoan joulun tuomaa ylimääräistä stressiä joillekkin ihmisille, vaikka osa voi ajatella sen olevan osa joulua. Kerron jotain: ei todellakaan ole. Me juhlistamme valoa ja ollaan iloisia siitä mitä meillä on. Tätä joulu on minulle, glögiä, pipareita, lahjojen avaamisia ja hymyjä. 



Joulunajan suunnitelmat ovat hieman avoinna työni vuoksi, mutta ensimmäistä kertaa ikinä näyttää siltä, että vietän joulun muualla kuin oman perheeni kanssa. Minulla on nimittäin nyt niin sanotusti toinen perhe, jonka luona vietän joulun. Odotan tätä innolla! Aivan uusia juttuja, koska muutos on aina hyvästä.

Lahjojen metsästäminen jatkuu sekä lisäksi voin alkaa pikkuhiljaa kuuntelemaan joululauluja. On vain muutamia joululauluja joista pidän, joten suurkulutan niitä. Lisäksi voisin kokeilla leipoa ihan itse piparkakkuja! Kynttilöitä olen polttanut jo läpi syksyn, mutta ripustin jouluvalot nyt ja uskon että ne pysyvät paikoillaan ensi jouluun saakka.

Valoa ja iloa, eikä stressiä. 

9.11.2017

Seksuaalinen häirintä tarjoilijan ammatissa

Olen työskennellyt tarjoilijan hommissa noin hieman yli vuoden. Ajauduin vahingossa alalle, mutta en valitakkaan. Paitsi tietyissä tilanteissa.

Voin kertoa, ettei mikään ole inhottavampaa työssäni kuin se, että asiakkaat alkavat lähentelemään. Poikkeuksetta asiakkaat ovat jo hyvin humalassa olevia, kun lähentely alkaa. Ja poikkeuksetta, lähentelyä harrastaa yli 40-vuotiaat, elitasomahan omaavat miehet. Niin sanoitusti "isoja tekjiöitä", tämmöistä ihmistyyppiä inhoan yli kaiken. Kamalaa yleistämistä ja nyt joku vetää herneen otsalohkoon asti, mutta näin se vain on. Olen myös tullut nuorempienkin henkilöiden häirinnän kohteeksi, kerran eräs nuorempi miesasiakas koki loistavaksi ideaksi takapuolelle läpsäimisen kesken työskentelyni. Sanoin kyllä takaisin, että nyt riittää. 

Pahinta on, ettet voi paeta tilanteesta. He ovat asiakkaitasi, olet töissä ja hoidat hommasi, siinä se. Yleensä, jos on asiakkaana sellainen porukka jossa selkeästi saan häirintää, pyydän että kollegani hoitaisi pöytää. Miespuolista yleensä, koska no, niin. Karkuun ei pääse, ennen kuin asiakkaat ovat lähteneet.

Osaksi tulee huutelua, kommentteja kehooni tai ulkonäkööni liittyen. Kyselyitä, milloin viimeksi on saanut kunnon kyytiä tai silmäniskuja. Kyseiset tilanteet koen hyvin ahdistavaksi, se ei ole oikein millään tasolla. Jos olisin yhtään herkempi ihminen, saattaisin ottaa itseeni kyseisen käyttäytymisen. Kuitenkin, olen oppinut sietämään, vaikka tapaukset minua suututtaa ja sanonkin yleensä takaisin. Pelottavinta tilanteessa kuitenkin on, jos siitä ei pääse pakenemaan, miten reagoida? Voiko sanoa suoraan että "nyt saatana turpa kii" vai pitääkö lähteä mukaan huumorilla? Tämäkin riippuu paikasta, missä on töissä. Joskus olen sanonut esimiehelle, joskus en ole voinut sanoa. Yleensä heitän asiakkaalle hieman pistävän huomautuksen, huumorin kera, takaisin, mutta takahuoneessa kiroan kyseisen asiakkaan Manalaan saakka.

En ymmärrä mikä saa ihmiset käyttäytymään näin. Ikään kuin se, että olen "palvelu"ammatissa, saisi aikaan sen, että minua kohtaan voi käyttäytyä ihan miten tahtoo? Ei todellakaan, kukaan ei ole kenenkään yläpuolella, oli sitten kuinka asiakas tai "iso tekijä" tahansa. Häiritsevä, etenkin seksuaalinen häirintä tarjoilijoita kohtaan on varmasti hyvin yleistä, ainakin omalla kohdallani on ollut. Onneksi olen kohtuu jämäkkää tekoa, en anna häirinnän vaikuttaa minuun. Lähinnä tämä teksti on purkautumista siitä, kuinka typerää kyseinen käytös on, ihan sama kuka sitä kohdistaa ketä kohtaan. Lopettakaa tai kasvakaa.

Rakastan miehiä, omaa poikaystävääni, omaa isääni jne. Mutta minä olen joutunut suurimmaksi osaksi miehien aiheuttaman häirinnän kohteeksi, puhun siis omista kokemuksistani. En siis lietso mitään miesvihaa, vaikka sana "mies" esiintyy tekstissäni.


7.11.2017

Puikot sauhuten sukkaa kutimelle

Mikäpä sopisi syksyyn paremmin kuin neulominen. Kynttilät, neulominen, teekuppi ja hyvä sarja. Siitä on täydellinen syysilta tehty. Ja tietenkin hellu viereen!


Ensimmäisen kaulahuivini neuloin kun olin 3-luokalla. Kyseinen kaulahuivi oli hyvin kapea aluksi, mutta loppuun leveni niin paljon, että puikotkin piti vaihtaa. Sinnikkäästi kuitenkin tein loppuun ja no, ei se koskaan käyttöön päätynyt. 

Tästä asti olen opetellut neulomaan, milloin olen yrittänyt pipoa, lapasia ja kaikkea siltä väliltä. En ole ehkä aina noudattanut ohjetta tai olen oman pääni mukaan yrittänyt saada jotain aikaan. Aina ei siis ole onnistuttu, mutta joskus olen saanut jotain kasaan! 

Tänä vuonna sain valmiiksi ensimmäisen villasukkani! Purin sukan kolmesti, kerran aloitin alusta ja purin taas kahdesti. Mutta kun löysyin videon, kuinka sukka tehdään, asia helpottui heti! Ohjeet ovat tavattoman typeriä. Neuvotaan todella hankalasti ja jotenkin helpompi vain on, kun joku näyttää. Niinpä sain oman (hieman muhkuraisen) villasukkani valmiiksi ja aloitin tekemään parikin, mutta sitten kiinnostuin neulomaan jotain muuta. Vielä menee aikaa, että olen Laila-mummuni tasolla, joka vielä eläessään neuloi ainakin 50 sukkaparia vuodessa! Aina kun meni käymään, sai kahdet villasukat mukaan. 


Olen siirtynyt joululahjojen neulomisen kimppuun ja saa nyt nähdä mitä tulee. Vielä ainakin on hyvin aikaa suunnitella ja tehdä. Ja jaksankin tehdä! Vietän viikonloppuiltoja kutimeni kera sekä katson Netflixiä. Olen saanut kyvyn tehdä samaan aikaan, kun katson televisiota. Tätäkin treenattu! 

Pelkään kuitenkin käyvän niin, että menetän hermoni ja ostan kaikille joululahjaksi suklaata. 

1.11.2017

Pakana

Kun oli pieni, vanhempani erosivat kirkosta. Samalla me lapset sitten erosimme. En nyt muista tarkkaan, minkä ikäinen olin. En ole kuulunut kirkkoon siis hetkeen ja se ei elämääni vaikuta mitenkään. En maksa kirkollisveroa, se taitaa olla ainut konkreettinen asia, mikä "näkyy" elämässäni. En osaa rukouksia, kun niitä pitäisi ladella. 
Kuitenkaan en koe kiusalliseksi tilanteita, joissa selkeästi Suomen suurin uskontokunta, kirstinusko näkyy. Esimerkiksi hautajaiset tai ristiäiset, joissa olimme hetki sitten. Nousen uskontunnustuksen mukana, vaikka en tunnusta kyseistä uskontoa. Kunnioitan kyseistä uskontoa, vaikka en siihen itse kuulu. Tämä on mielestäni tärkeää. Kunnioittaminen, kunnioittaa sitä että muille kirsinusko tai jonkin muu uskonto on tärkeä. Vaikka se olisi itselle samantekevää. 

Poikakaverini otti kerran puheeksi kyseisen asian, että miksi en kuulu kirkkoon tai miksi olen pakana. Naurahdin hieman, ei minusta paista tämä pakanallisuus mitenkään erityisesti. 

Olen aina kokenut vahvaa sidettä luontoon ja uskon yliluonnolliseen. Muistissani on hyvin vahvasti, kuinka pienenä juoksin metsässä ja huutelin mm. keijuja, menninkäisiä ja muita olioita esiin. Minä itse uskon tämmöisiin luonnonvoimiin sekä koen minun uskontoni olevan Suomen muinasuskonto ja mytologia. Kun muut puhuvat Jumalasta, minä puhun Ukosta. Uskon henkiin ja karmaan. Siihen, että jokaisella luonnonvoimalla ja elementillä on oma henki tai jumala/jumalatar. Tärkeintä minulle on luonnon kunnioittaminen ja uskon, että sillä on voimaa jota me kuolevaiset ei voida käsittää.

Mutta ei tämä näy mitenkään elämässäni. Eihän mikään uskonto näy, ellei ole harras uskovainen, joka antaa sen näkyä. Minulle on henkilökohtaisesti aivan sama, mihin joku uskoo ja mihin ei. Minä uskon tämmöisiin asioihin ja sinä nuihin. Ääritapauksia ei oteta lukuun, jonkin uskonnon nimissä tehdyt raakalaismaiset teot ovat aina tuomittavia. Niitä varmasti löytyy jokaisesta uskonnosta.

Vietän joulua ja muita juhlia, johtuen siihen että olen tottunut niihin. Tiedostan ja tiedän kuitenkin juhlia jotka liittyvät suomalaiseen muinaisuskoon ja ajattelin esimerkiksi ensi vuonna juhlistaa näyttävämmin kekriä. 

Olen tämmöinen pieni menninkäinen, joka juoksee pitkin mättäitä, välittämättä sen suuremmin sitä suuremmista.

Tapio, Finnish lord of the forest, son of Louhi, father of the seeda, immortal among his mortal kin. In the early days of the world he hunted down the fearsome Elk of Tuonela and still wears its antlers on his head to honor the goddess of death who granted him his immortality. He knows the fathers and mothers of all animals and is the teacher of hunters. He helps those who listen, but those who do not will find their traps empty.

27.10.2017

Tukka pois

Olen hiusteni kanssa kokeillut hieman kaikkea. Ainut, mitä en ole päähäni laittanut, on shokkivärit, Mutta on ollut violettia, mustaa, punaisen erisävyjä ja kaikki ruskean eri sävyt. Nuorempana harrastin ahkerammin hiusteni värjäystä, mutta jätin kyseisen touhun. Olisinko ollut tuolloin 15-16-vuotias. Olen omistanut sivusiilin, takasiilin sekä ruutuja. Parhaimmillaan minulla oli vain keskellä pitempi suikale tukkaa ja muuten kalju. Voin kertoa, että ei, ei enää ikinä.


Tämän vuoksi, tämän traumaattisen menneisyyden, olenkin hieman harkiten leikannut tukkaani. Olen antanut sen kasvaa ja kasvaa, aina vain leikannut huonot latvat pois. Vuosi sitten värjäsin latvat vaaleaksi, kun päässä oli pelkästään omaa väriä. Sitten kun latvat menivät huonoon kuntoon, värjäsin ruskealla uudestaan, lähelle omaa väriä. Sillä olen sitten maaliskuusta asti mennyt ja nyt tuntui taas siltä, että olisi mukava saada muutosta.


Hiukseni on kohtuu vahvaa ja paksua ja sitä on paljon. Tukkani on aina takussa ja latvat nuhruiset, vaikka niitä yrittäisi kuinka paljon hoitaa. Kun hiukset ovat pitkät. ei niitä jaksa pitää auki, kun hiostaa ja koko ajan tiellä ja hiuksia löytyy kaikkialta. Niinpä hiukseni ovat kiinni jatkuvasti, mikä kuluttaa hiuksia vielä lisää. Loistavaa.

Niinpä päätin että nyt lähtee ja niin lähti:


Olen tyytyväinen, olo on kevyt ja hius tuntuu niin paljon terveemmältä. Hiuksia voi pitää auki, kun ne eivät jatkuvasti ole tiellä. Lisäksi pituus on kuitenkin sopiva, että ne saa kiinni ja jopa letille. Ja kyllä, tämä on oma hiusvärini. Olen monesi kiitellyt geenejäni loistavasta hiusväristä, joka minulle on suotu.