9.11.2017

Seksuaalinen häirintä tarjoilijan ammatissa

Olen työskennellyt tarjoilijan hommissa noin hieman yli vuoden. Ajauduin vahingossa alalle, mutta en valitakkaan. Paitsi tietyissä tilanteissa.

Voin kertoa, ettei mikään ole inhottavampaa työssäni kuin se, että asiakkaat alkavat lähentelemään. Poikkeuksetta asiakkaat ovat jo hyvin humalassa olevia, kun lähentely alkaa. Ja poikkeuksetta, lähentelyä harrastaa yli 40-vuotiaat, elitasomahan omaavat miehet. Niin sanoitusti "isoja tekjiöitä", tämmöistä ihmistyyppiä inhoan yli kaiken. Kamalaa yleistämistä ja nyt joku vetää herneen otsalohkoon asti, mutta näin se vain on. Olen myös tullut nuorempienkin henkilöiden häirinnän kohteeksi, kerran eräs nuorempi miesasiakas koki loistavaksi ideaksi takapuolelle läpsäimisen kesken työskentelyni. Sanoin kyllä takaisin, että nyt riittää. 

Pahinta on, ettet voi paeta tilanteesta. He ovat asiakkaitasi, olet töissä ja hoidat hommasi, siinä se. Yleensä, jos on asiakkaana sellainen porukka jossa selkeästi saan häirintää, pyydän että kollegani hoitaisi pöytää. Miespuolista yleensä, koska no, niin. Karkuun ei pääse, ennen kuin asiakkaat ovat lähteneet.

Osaksi tulee huutelua, kommentteja kehooni tai ulkonäkööni liittyen. Kyselyitä, milloin viimeksi on saanut kunnon kyytiä tai silmäniskuja. Kyseiset tilanteet koen hyvin ahdistavaksi, se ei ole oikein millään tasolla. Jos olisin yhtään herkempi ihminen, saattaisin ottaa itseeni kyseisen käyttäytymisen. Kuitenkin, olen oppinut sietämään, vaikka tapaukset minua suututtaa ja sanonkin yleensä takaisin. Pelottavinta tilanteessa kuitenkin on, jos siitä ei pääse pakenemaan, miten reagoida? Voiko sanoa suoraan että "nyt saatana turpa kii" vai pitääkö lähteä mukaan huumorilla? Tämäkin riippuu paikasta, missä on töissä. Joskus olen sanonut esimiehelle, joskus en ole voinut sanoa. Yleensä heitän asiakkaalle hieman pistävän huomautuksen, huumorin kera, takaisin, mutta takahuoneessa kiroan kyseisen asiakkaan Manalaan saakka.

En ymmärrä mikä saa ihmiset käyttäytymään näin. Ikään kuin se, että olen "palvelu"ammatissa, saisi aikaan sen, että minua kohtaan voi käyttäytyä ihan miten tahtoo? Ei todellakaan, kukaan ei ole kenenkään yläpuolella, oli sitten kuinka asiakas tai "iso tekijä" tahansa. Häiritsevä, etenkin seksuaalinen häirintä tarjoilijoita kohtaan on varmasti hyvin yleistä, ainakin omalla kohdallani on ollut. Onneksi olen kohtuu jämäkkää tekoa, en anna häirinnän vaikuttaa minuun. Lähinnä tämä teksti on purkautumista siitä, kuinka typerää kyseinen käytös on, ihan sama kuka sitä kohdistaa ketä kohtaan. Lopettakaa tai kasvakaa.

Rakastan miehiä, omaa poikaystävääni, omaa isääni jne. Mutta minä olen joutunut suurimmaksi osaksi miehien aiheuttaman häirinnän kohteeksi, puhun siis omista kokemuksistani. En siis lietso mitään miesvihaa, vaikka sana "mies" esiintyy tekstissäni.


7.11.2017

Puikot sauhuten sukkaa kutimelle

Mikäpä sopisi syksyyn paremmin kuin neulominen. Kynttilät, neulominen, teekuppi ja hyvä sarja. Siitä on täydellinen syysilta tehty. Ja tietenkin hellu viereen!


Ensimmäisen kaulahuivini neuloin kun olin 3-luokalla. Kyseinen kaulahuivi oli hyvin kapea aluksi, mutta loppuun leveni niin paljon, että puikotkin piti vaihtaa. Sinnikkäästi kuitenkin tein loppuun ja no, ei se koskaan käyttöön päätynyt. 

Tästä asti olen opetellut neulomaan, milloin olen yrittänyt pipoa, lapasia ja kaikkea siltä väliltä. En ole ehkä aina noudattanut ohjetta tai olen oman pääni mukaan yrittänyt saada jotain aikaan. Aina ei siis ole onnistuttu, mutta joskus olen saanut jotain kasaan! 

Tänä vuonna sain valmiiksi ensimmäisen villasukkani! Purin sukan kolmesti, kerran aloitin alusta ja purin taas kahdesti. Mutta kun löysyin videon, kuinka sukka tehdään, asia helpottui heti! Ohjeet ovat tavattoman typeriä. Neuvotaan todella hankalasti ja jotenkin helpompi vain on, kun joku näyttää. Niinpä sain oman (hieman muhkuraisen) villasukkani valmiiksi ja aloitin tekemään parikin, mutta sitten kiinnostuin neulomaan jotain muuta. Vielä menee aikaa, että olen Laila-mummuni tasolla, joka vielä eläessään neuloi ainakin 50 sukkaparia vuodessa! Aina kun meni käymään, sai kahdet villasukat mukaan. 


Olen siirtynyt joululahjojen neulomisen kimppuun ja saa nyt nähdä mitä tulee. Vielä ainakin on hyvin aikaa suunnitella ja tehdä. Ja jaksankin tehdä! Vietän viikonloppuiltoja kutimeni kera sekä katson Netflixiä. Olen saanut kyvyn tehdä samaan aikaan, kun katson televisiota. Tätäkin treenattu! 

Pelkään kuitenkin käyvän niin, että menetän hermoni ja ostan kaikille joululahjaksi suklaata. 

1.11.2017

Pakana

Kun oli pieni, vanhempani erosivat kirkosta. Samalla me lapset sitten erosimme. En nyt muista tarkkaan, minkä ikäinen olin. En ole kuulunut kirkkoon siis hetkeen ja se ei elämääni vaikuta mitenkään. En maksa kirkollisveroa, se taitaa olla ainut konkreettinen asia, mikä "näkyy" elämässäni. En osaa rukouksia, kun niitä pitäisi ladella. 
Kuitenkaan en koe kiusalliseksi tilanteita, joissa selkeästi Suomen suurin uskontokunta, kirstinusko näkyy. Esimerkiksi hautajaiset tai ristiäiset, joissa olimme hetki sitten. Nousen uskontunnustuksen mukana, vaikka en tunnusta kyseistä uskontoa. Kunnioitan kyseistä uskontoa, vaikka en siihen itse kuulu. Tämä on mielestäni tärkeää. Kunnioittaminen, kunnioittaa sitä että muille kirsinusko tai jonkin muu uskonto on tärkeä. Vaikka se olisi itselle samantekevää. 

Poikakaverini otti kerran puheeksi kyseisen asian, että miksi en kuulu kirkkoon tai miksi olen pakana. Naurahdin hieman, ei minusta paista tämä pakanallisuus mitenkään erityisesti. 

Olen aina kokenut vahvaa sidettä luontoon ja uskon yliluonnolliseen. Muistissani on hyvin vahvasti, kuinka pienenä juoksin metsässä ja huutelin mm. keijuja, menninkäisiä ja muita olioita esiin. Minä itse uskon tämmöisiin luonnonvoimiin sekä koen minun uskontoni olevan Suomen muinasuskonto ja mytologia. Kun muut puhuvat Jumalasta, minä puhun Ukosta. Uskon henkiin ja karmaan. Siihen, että jokaisella luonnonvoimalla ja elementillä on oma henki tai jumala/jumalatar. Tärkeintä minulle on luonnon kunnioittaminen ja uskon, että sillä on voimaa jota me kuolevaiset ei voida käsittää.

Mutta ei tämä näy mitenkään elämässäni. Eihän mikään uskonto näy, ellei ole harras uskovainen, joka antaa sen näkyä. Minulle on henkilökohtaisesti aivan sama, mihin joku uskoo ja mihin ei. Minä uskon tämmöisiin asioihin ja sinä nuihin. Ääritapauksia ei oteta lukuun, jonkin uskonnon nimissä tehdyt raakalaismaiset teot ovat aina tuomittavia. Niitä varmasti löytyy jokaisesta uskonnosta.

Vietän joulua ja muita juhlia, johtuen siihen että olen tottunut niihin. Tiedostan ja tiedän kuitenkin juhlia jotka liittyvät suomalaiseen muinaisuskoon ja ajattelin esimerkiksi ensi vuonna juhlistaa näyttävämmin kekriä. 

Olen tämmöinen pieni menninkäinen, joka juoksee pitkin mättäitä, välittämättä sen suuremmin sitä suuremmista.

Tapio, Finnish lord of the forest, son of Louhi, father of the seeda, immortal among his mortal kin. In the early days of the world he hunted down the fearsome Elk of Tuonela and still wears its antlers on his head to honor the goddess of death who granted him his immortality. He knows the fathers and mothers of all animals and is the teacher of hunters. He helps those who listen, but those who do not will find their traps empty.

27.10.2017

Tukka pois

Olen hiusteni kanssa kokeillut hieman kaikkea. Ainut, mitä en ole päähäni laittanut, on shokkivärit, Mutta on ollut violettia, mustaa, punaisen erisävyjä ja kaikki ruskean eri sävyt. Nuorempana harrastin ahkerammin hiusteni värjäystä, mutta jätin kyseisen touhun. Olisinko ollut tuolloin 15-16-vuotias. Olen omistanut sivusiilin, takasiilin sekä ruutuja. Parhaimmillaan minulla oli vain keskellä pitempi suikale tukkaa ja muuten kalju. Voin kertoa, että ei, ei enää ikinä.


Tämän vuoksi, tämän traumaattisen menneisyyden, olenkin hieman harkiten leikannut tukkaani. Olen antanut sen kasvaa ja kasvaa, aina vain leikannut huonot latvat pois. Vuosi sitten värjäsin latvat vaaleaksi, kun päässä oli pelkästään omaa väriä. Sitten kun latvat menivät huonoon kuntoon, värjäsin ruskealla uudestaan, lähelle omaa väriä. Sillä olen sitten maaliskuusta asti mennyt ja nyt tuntui taas siltä, että olisi mukava saada muutosta.


Hiukseni on kohtuu vahvaa ja paksua ja sitä on paljon. Tukkani on aina takussa ja latvat nuhruiset, vaikka niitä yrittäisi kuinka paljon hoitaa. Kun hiukset ovat pitkät. ei niitä jaksa pitää auki, kun hiostaa ja koko ajan tiellä ja hiuksia löytyy kaikkialta. Niinpä hiukseni ovat kiinni jatkuvasti, mikä kuluttaa hiuksia vielä lisää. Loistavaa.

Niinpä päätin että nyt lähtee ja niin lähti:


Olen tyytyväinen, olo on kevyt ja hius tuntuu niin paljon terveemmältä. Hiuksia voi pitää auki, kun ne eivät jatkuvasti ole tiellä. Lisäksi pituus on kuitenkin sopiva, että ne saa kiinni ja jopa letille. Ja kyllä, tämä on oma hiusvärini. Olen monesi kiitellyt geenejäni loistavasta hiusväristä, joka minulle on suotu.

25.10.2017

Turn on: Ruotsalaiset jännityskirjat

Ensimmäisiä ruotsalaisen kirjoittamia jännitys/kauhukirjoja oli John Ajvide Lindqvistin kirjoittama "Kultatukka, tähtönen". Ja kirja hurmasi minut kertaheitolla. Seuraavaksi luin hänen kirjoittaman "Ihmissatama". Sekin oli loistava, hyytävää jännitystä. Rakastuin.



Minua on aina kiehtonut murhat ja kunnon trillerit. Tämä Kultatukka, tähtönen, antoi sille kunnon sysäyksen. Minua kiehtoo mysteerit, joille paljastuukin aivan "inhimillinen selitys". Kuitenkin vihaan kauhuelokuvia, mutta kirjan muodossa se ei ole todellakaan samanlainen asia, kuin elokuvana. Kun kaikkea ei tarjoilla suoraan, vaan joudut itse kuvittelemaan kaiken. Kirjat tuovat sellaisen omanlaisensa kutkutuksensa tunnelmaan. Mitä enemmän murhia ja salaperäisyyksiä, sen parempi. Mitä enemmän mysteereitä ja outoja murhia, sen parempi. Voi kuulostaa hieman sairaalta, mutta voin luvata, että kyseinen kiinnostus pysyy vain kirjojen tasolla.

Kesän aikana löysin äänikirjat tai pikemminkin äänikirjan. Lars Keplerin Tulitodistaja. Oli kuuma kesäpäivä kun makoilin rannalla ja kuuntelin kyseistä kirjaa. Sain ihan mielettömiä kylmiä väreitä, kirja oli tavattoman jännittävä! Sopivalla tavalla yliluonnollista, murhia ja mysteereitä. Kuuntelin kirjan vauhdilla loppuun ja lainasin kirjastosta uuden Lars Keplerin kirjan. 


Kaiken tämän lisäksi, olen aina ihallut ruotsalaisia rikossarjoja ja -elokuvia. Niinpä olen kovin innoissani, että näkisin Jo Nesbon kirjaan perustuvan Lumiukko-elokuvan. En ole kyseisen kirjailijan kirjoja, vielä, lukenut. Kuitenkin traileri oli kuolettavan jännittävän oloinen. 
Lisäksi katsoimme poikakaverini kanssa Lumiauramies-elokuvan, joka ei ollut erityisen jännittävä tai mysteerinen, mutta huvittava se oli omalla, hieman töksähtelevällä kerronnallaan. Pidin kovasti elokuvasta, vaikkakin se ei nyt ruotsalainen (ilmeisesti) ollut, vaan norjalainen.

Mitäpä näihin sykysyisiin iltoihin siis sopisi paremmin kuin tämmöiset jännityskirjat sekä -elokuvat? Viltin alle ja kynttilät päälle, johan on tunnelmaa! 


17.10.2017

Syksyn rakkaus, raikkaus

Olen aina ajatellut, että olen enemmän kevään ihmisiä. Luonto herää ja kevät on kasvun aikaa. Lisäksi olen itse keväänlapsi, juhlin syntymäpäivääni maaliskuussa. Valo lisääntyy, sekä lämpö. Mutta kuitenkin taidan hieman rakastaa syksyä. Se värien loisto ympärillä, kirpakat aamut. Lisäksi näin eräänä iltana revontulia! Ne läpäisivät koko taivaankannen, täysin kirkkaana ja vihreänä. Harvoin olen pohjoisessa niitä nähnyt ja heti kun muutan etelään niin näen ennen kunnon pakkaskelejä! Lisäksi täällä Uudessakaupungissa on se, että vanhat puutalot luovat upean miljöön kaikelle syksyiselle, katuja reunustaa lehmukset, vaahterat ja tammet. Upeaa. 

Täsähä mennee pohojosen tyttö iha hilijaseksi!

Syksyssä parasta on tietenkin pimenevät illat, jolloin alkaa kynttilöiden suurkuluttaminen. Niiden valo ja tunnelma on jotain aivan toista, mitä sähkövalon (lisäksi säästää sähköä). Villasukkia, vilttejä ja teetä. Tavallaan syksy herättää sisäisen romantikkoni, koska kylmällä tarvii lämpöö. Enkä usko, että olen yksin asiani kanssa? Sitä nauttii jopa vesisateesta, vaikkakin aurinkoiset syyspäivät ovat ihania piristyksiä.

Kuvan kukat kuvastavat syksyn luonnon nukahtamista, eikä lainkaan huonoja viherpeukalotaitojani.


12.10.2017

Sohvastressiä

En ole koskaan ikinä omistanut sohvaa. Mielestäni sohvan ostaminen on yksi askel, level up, aikuisuudessa. Nyt se pitäisi hankkia. On aika päästä yhtä leveliä ylemmäs aikuisuudessa. Sohva on kuitenkin asia, joka tulee pysymään elämässä kauan. Se ei ole hutiloitava päätös. Tässä sitä mennään!

Olohuoneessa/keittiössäni/eteisessäni/asuntoni isoimmassa huoneessa on hyvin tummat sävyt ja ostin sinne myös mustan pöytäsarjan, mustan pöydän ja tuolit. Huoneeseen ei tule kovin paljon luonnon valoa, joten kyseinen huone on hieman pimeä. Valoisuutta täytyy siis lisätä vaalealla sohvalla. Mutta kun siinä näkyy kaikki kuluma ja paska aivan liian helposti. Että siinä mielessä harmaa sohva olisi hyvä, mutta onko se liian ankea? Ja voisihan valoisuutta lisätä muilla keinoilla. Uskomattoman aikuismaiselta tuntuu miettiä tämmöisiä! Sohvahan on vain huonekalu jonka päällä istutaan, ei se ole niin iso asia. 

Olen katsellut sohvaa kaksi kuukautta. Olen selannut tori.fi:tä edes takaisin ja sohvia on löytynyt, mutta aina niissä on joku pieni vika. Ja kun en voi ottaa sohvaa eläintaloudesta. Kun löytyy hyvännäköinen sohva, sitä myy jokin aivan kummallinen nimi ja kuva on otettu lähinnä perunalla entä kameralla. Ja seuraava sohva on vanhassa navetassa, sen päällä näyttää nukkuvan hiiri jos oikein zoomaa. Että kyllä sieltä tori.fi:stä varmasti löytyisi, mutta jotenkin nousee niskavillat pystyyn.

Lopulta tullaan siihen hintakysymykseen. Voisin sanoa että olen ns. opiskelijabudjetilla liikkeellä vaikka opiskelija en ole. En kuitenkaan halua maksaa itseäni kipeäksi yhdestä sohvasta. Siispä olen vilkuillut sillä silmällä näitä kahta:



Sohvat miellyttävät silmääni sekä ulkonäöllisesti että hinnassaan. Lisäksi tämä harmaa versio on kahden ja puolen istuttava versio.

Huokaus. Kaipa sitä pitäisi uskaltaa painaa tuota "Lisää ostoskoriin"-nappia. Pieni rohkaisu ja pian minulla on sohva! Katsotaan vain, niin palaan tähän sohva-asiaan taas kahden kuukauden päästä, kun vieläkään ei ole "sitä oikeaa". Tai ehkä vain hankin tämän stressivapaan sohvan:



Kuva: Masku